Luksusristeily

Huh mikä vuorokausi. Kyllä mulla on pakko olla jotain seikkailuasennetta, muuten todennäköisesti istuisin jo koneessa takas kotiin pikkuhiljaa, nimittäin täällä tämä matkanteko voi kirjaimellisesti olla mitä tahansa :D

Taksi haki minut ja muutaman muun sovitusti kahdeksan maissa illalla hostellilta ja nakkasi satamaan. Satamassa odotti erikoisen näköinen purkki jota myös yölautaksi voisi hyvällä tahdolla kutsua. Veneessä oli kolme kerrosta, joissa kahdessa ylimmässä oli siskonpedit lattialla, ja patjojen leveys oli ehkä hitusen yli puoli metriä. Alin kerros oli sisääntulokerroksen alla oleva pimeä loukko, minne joku ukko nakkasi rinkat ja minne en missään vaiheessa edes halunnut vilkaista. Sielläkin silti ilmeisesti oli jotain sänkyjä.

Mun lipun numeroa vastaavaa patjaa sain etsiä jonkun aikaa, mutta se löytyi onneksi sisääntulokerroksesta, jonka nukkumatilan korkeus vastasi jotain ryömintätilaa. Joku klaustrofobinen olis varmaan loikannut ikkunasta ulos. Lisäksi ympärillä pörräsi valtavia yöperhosia, onneksi pikkusisko ei ollut mukana, Iisa ei oikeen diggaa niistä :D

Viereen sattui ärsyttävä isopyllyinen ruskettunut ranskalaisnainen joka ei meinannut pysyä omassa "sängyssään". Toisella puolella lattialla nukkui paikallinen pariskunta. Sitä mukaa kun paatti täyttyi, kävi ilmi, että isolla osalla porukasta ei ollut numeroitua paikkaa. Tyypit oli maksaneet täsmälleen saman verran lipuistaan, mutta paikkoja ei yksinkertaisesti ollut, joten heitä kehotettiin menemään alimpaan "ruumaan" nukkumaan. Kivaa. Kuulin sivusta kun joku henkilökunnasta selitti, miten yleensä lauttoja lähtee kaksi yötä vasten, mutta tällä kertaa vain yksi. Sänkyjen lisäksi väkeä nukkui myös lattialla ja mihin ikinä mahtui, ylipainoa oli taatusti yli suositusten.

No, kömmin sitten omaan silkkimakuupussiini, kun talon tarjoamat patjat ja tyynyt olivat lievästi sanottuna koinsyömiä. Sainkin nukuttua rajuhkosta keinumisesta, kuumuudesta ja ahtaudesta huolimatta ihan kelvollisesti vain välillä heräillen. Jossain vaiheessa laivan moottorin ääni sammui, ja ajattelin, että menipä matka nopeasti. Katsoin kelloa, ja se oli noin 2.30 yöllä. Perillä piti olla vasta 5.30. Lautta ryki ja välillä käynnistyi, meni eteenpäin ja taas sammui. Unenpöpperössä taisin ajatella että jos ne vaikka tankkaa välillä jostain kanisterista tms. Mut ei. Siihen me jäätiin, keskelle pilkkopimeää merta aivan ylikuormaisessa lahoavassa paatissa.

Koska muutakaan ei voinut ja väsytti hitosti, nukuin siinä kelluskellessa ja ajattelin, että kaipa meidät joskus täältä noudetaan. Oli kyllä aavemaista kun välillä valotkin sammui kokonaan, kun jotkut generaattorit tai akut tai mitkälie sammuili myös.

Lopulta pimeästä meidän viereen kellui puolet isomman ja ainakin 50 vuotta uudemman näköinen laiva, ajattelin että meidät siirretään sinne, mutta henkilökunta vaan suhasi ja huseerasi jotakin. Noin puolen tunnin päästä huseeraus loppui ja kun katsoin ikkunasta, tajusin, että mehän liikutaan. Ehkä kymmenen kilometrin tuntivauhtia, mut silti. Kuumuus ja ahtaus ja pieni ketutus laivan hajoamisesta sai mut jo kiemurtelemaan, ja vedin siinä jopa kieltokyltistä huolimatta yhden tupakan pää ulkona ikkunasta.

Perille päästiin kuitenkin. Satamassa odotti lauma tosi hätäisen kiireisiä matkatoimistojen edustajia, ja meidät nappasi yksi mamma mukaan. Vaihdettiin hyytävän kylmästi ilmastoituun bussiin ja muutaman tunnin päästä oltiin Krabilla jollain syrjäisemmällä bussiasemalla.

Taas heti ensimmäisenä joku taksikuski oli kauppaamassa kyytiä minne ikinä halutaankaan. Hyvä puoli samaan paikkaan palaamisessa on se, ettei ole niin helposti höynäytettävissä; tiesin entuudestaan, että Krabi Townista Ao Nangiin kulkee bussi, jonka pitäisi maksaa noin 50THB. En kuitenkaan tiennyt miten päästä asemalta Krabi Towniin, joten kysyin hintaa kyydille. 50THB. Äijä kuitenkin jankutti vievänsä mut Ao Nangiin 150 bahtilla, ja olin niin poikki että suostuin. Hetken päästä hinta nousi kuitenkin 400 bahtiin, koska hän ei löytänytkään ketään samaan suuntaan menijää jakamaan kustannuksia.

Lopulta kuski vei mut Krabi Towniin, missä vastaan tuli juuri se bussi jota tarkoitin. Äijä pysäytti bussin huitomalla ja vaihdoin siihen. Bussi maksoi 60THB, ja pääsin sillä just sinne minne halusinkin. Kävin rinkkani kanssa aamukahvilla, kun en heti löytänyt hostelliani, sitten jatkoin matkaa. Tsekkasin sisään Ao Nang Cozy Place -nimiseen hostelliin, ja kävin kävelyllä ostamassa vettä. Krabin maisemat on onneksi yhtä kauniita kuin ennenkin!

Suihkun jälkeen ja hetken levättyäni vein kolme kiloa pyykkiä pesuun ja kävin syömässä tosi hyvää intialaista ruokaa. Tänään menen nukkumaan niin aikaisin kun vaan kehtaan, huomisesta en tiiä mitään. :)

Haleja kaikille❤