Viimeinen päiväni Balilla kului rattoisasti shoppaillessa, ja tarkoitus oli mennä ajoissa nukkumaan, mutta jostain syystä vain pyöriskelin sängyssä nukahtamatta. Kun sitten viimein nukahdin, herätyskello soi jo korvan juuressa armottomasti. Kello kolmelta yöllä hyppäsin Dikon vuokra-auton kyytiin ja lähdettiin kurvaamaan lentokentälle.
Diko taisi olla vähän ihastunut muhun alusta alkaen, ja siksi oli luvannut heittää mut kentälle epäinhimillisestä kellonajasta huolimatta. Olisin voinut ottaa taksin, mutta olihan se rennompaa ajella kaverin kanssa kuin tuntemattoman taksikuskin. Diko haki meille marketista aamukahvit ja einespannarit ja tunnin kuluttua oltiin kentällä. Maksoin kundille lopulta saman verran kuin taksiin olisi mennyt, koska Diko oli kuitenkin joutunut vuokraamaan auton mua varten.
Kentällä muodollisuudet hoituivat sukkelaan, ja pian istuin lähtöportin vieressä röökikopissa juomassa cappucinoa ja nuokkumassa rättiväsyneenä. Törmäsin kentällä argentiinalaiskaveruksiin, joiden kanssa oltiin hengailtu muutamaa päivää aikasemmin hostellilla, rupateltiin jonkun aikaa ja pian lennettiin jo kohti Thaimaata.
Bangkokiin laskeutuminen tuntui jo lähes kotiin palaamiselta. Vaikka en ole palavasti rakastunut tähän maahan, olen tänne laskeutunut jo kolme kertaa reissulla ja kaikki sujui naurettavan helposti. Tuntui turvalliselta kaivaa viime visiitiltä jääneet bahtit taskusta ja lähteä shuttle bussilla kohti hostellia.
Bussin, kahden metropyrähdyksen ja pienen kävelymatkan jälkeen saavuin tosiaan perille. Jostain käsittämättömästä syystä en ollut kuitenkaan varannut sänkyä Hostelworldin kautta, joten niinhän siinä kävi, että paikka oli täynnä. Kaipa mä en tykkää varata hostelleja etukäteen siltä varalta, että se osoittautuukin surkeaksi, en mä tiiä :D Kysyin myös vastapäisestä hostellista, ei tilaa, ja viereisessä hostellissa mua pyydettiin venaamaan jotain pomoa jota ei koskaan näkynyt, joten häivyin vähin äänin takaisin kadulle. Sitä ennen kuitenkin varasin Hostelworldista sängyn Back Home Backpackers Hostelista vähän eri puolelta kaupunkia. Kadulta otin suosiolla taksin ja pääsin ketterästi perille parilla eurolla, 100 bahtilla. Vaikka tuhlasin aikaa useita tunteja, taisin silti säästää rahaa sompailullani, koska kentältä taksi kuulemma olis maksanut moninkertaisesti.
Kävin syömässä ja nukuin päiväunet. Kävin ostamassa vettä sevenelevenistä, pesin hampaat ja käyn just takas nukkumaan.
Ainiin, just kun pääsin joku aika sitten kehumasta, miten kivasti hostelleissa asuminen on aina tähän asti sujunut. Nyt mulla on kämppiksenä viisi kiinalaista, ei sillä, että muuten haittais, mutta meillä on kyllä ärsyttävän suuri kulttuuriero tän dormiasumisen suhteen. On keskiyö, nää kikattelee ja rapistelee ja kolistelee ja rupattelee tosi kovaäänisesti, säätää mielivaltaisesti tuuletinta ja ilmastointia, ravaa ympäri huonetta ja valot paistaa täysillä päällä. Oon liian väsynyt puuttumaan asiaan, joten suomalaisittain työnnän kuulokkeet korviin ja valitan asiasta internettiin.
Ja kyllä mä Ubudissa yhtenä yönä jouduin paimentamaan ihan kännisiä brittejäkin, jotka pystyttivät puol neljä aamuyöstä äänekkään keskustelu-kikatteluporukan avoimien ikkunoiden alle dormin ulkopuolelle. Et eipä me länkkärit olla sen parempia :D
Huomisesta en tiä mittään vielä. Nyt nukutaan. Terkkuja <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti