Luulin, että kahviplantaasi oli mun unelmien täyttymys. Se oli ennen kuin kuulin lähistöllä sijaitsevasta suklaatehtaasta, jonne saksalainen Ulli ja irlantilainen Cieran hostellilta oli lähdössä kierrokselle toissapäivänä. Halleluja! Lähdin mukaan innosta puhkuen, Ulli otti mut ystävällisesti skootterin kyytiin ja kurvailtiin puolisen tuntia halki kauniiden maisemien kohti tehdasta.
Perille pääsimme noin kello kolmen aikaan, ja kuulimme, että päivän ainoa kierros tehtaalla järjestetään kahdelta... No, saatiin silti mennä yläkerran maistiaiskojulle, ja vetää navat täyteen suklaaherkkuja, kaakaota, suklaata, kookospalmusokeria, suklaapähkinöitä ynnä muuta. 😊 Lisäksi kiva työntekijälikka antoi melko perusteellisen infon siitä, miten kahvipavut jauhetaan suklaamassaksi, josta kookospalmusokeria lisäämällä ja lämmittämällä ja kylmentämällä jne tehdään valmista kaupassa myytävää suklaata.
Ulli halusi käydä seuraavaksi vesiputouksella, jossa mä olin jo käynyt, mutta lähdin mukaan silti (toki mulla oli vaihtoehdot aika vähissä😄). En halunnut maksaa pääsymaksua uudelleen (vaikka se ei paljoa ollutkaan), joten jäin kioskille syömään jätskiä sillä välin. Illalla käytiin syömässä parasta pitsaa, mitä olen Aasiassa syönyt, ja mä menin nukkumaan.
Eilen sitten ajeltiinkin skootterilla koko päivä. Ulli ja Cieran oli menossa katsomaan n. tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaa Mt Batur -tulivuorta, joka on itse asiassa suosittu kohde aamuyön trekkauksille katsomaan auringonnousua. Kuulostaa upealta, mutta edelleen mun mielessä kummittelee Vang Viengin vuorikiipeily ja useat lähes-pyörtymiset kiipeilyn aikana, enkä ole siksi uskaltanut lähteä tuolle retkelle.
Kundit kuitenkin aikoivat skipata kiipeämisen ja sen sijaan ajella vuoren juuressa kulkevaa tietä vuoren ympäri. Lähdin mukaan. Takapuolesta katosi tunto joskus puolivälissä matkaa skootterin kyydissä täristellessä, mutta sitä lukuunottamatta Ullin kyydissä matka sujui mukavasti. Ja vuori oli upea! 😍
Alhaalla vuoren juuressa ajeltiin laavakenttien ja sipulipeltojen ja mangopuiden ja pienten maalaistalojen ohitse toistellen sanoja "wow" ja "amazing" vuoron perään. Paikalliset lapset huutelivat helloa joka nurkalta ja keskellä valtavia laavakiviä näköalatasanteella ihmeteltiin, miten missään voi olla näin hiljaista. Wow.
Cieran jäi matkan varrella kuumavesilähteille spahan löhöämään, me jatkettiin Ullin kanssa katsastamaan Balin suurinta temppeliä. Tähän asti päivä oli ollut sopivan pilvinen mutta silti olin onnistunut polttamaan hartiani ja nenäni ajellessa. Temppeliä kohti lähdettäessä alkoi kuitenkin sataa kaatamalla, koska eihän päivä Balilla ole mitään ilman kunnon sadekuuroa! 😄
Ei annettu sen lannistaa. Temppelillä jouduttiin heti törkeimmän kokemani huijausyrityksen uhriksi. Ostettiin 15 000 rupiaa (1€) maksavat pääsyliput, ja lipuntarkastuskojussa äijä alkoi väittää että temppelin sisälle saa mennä vain oppaan kanssa. Saatiin muka itse päättää, paljonko maksetaan, mutta tarjoamamme pari euroa ei riittänyt vaan summan olisi pitänyt olla jotain yli 50€ luokkaa! Haloo!! Ei todellakaan suostuttu maksamaan, ja sanottiin sitten, että mennään vain katsomaan paikkaa ulkopuolelta jos asian laita on näin.
Äijä kiroili äänekkäästi peräämme. 😄 Kun saavuttiin temppelin portaille, ei siellä ollut ketään vahtimassa onko meillä opasta vai ei. Kiivettiin sisälle, ja siellä vähän ajan päästä meitä lähestyi ukko joka sanoi olevansa "temppelin vartija" tms (mulla tuli tästäkin tyypistä huijarivibat, mut mistä sitä tietää) ja että meillä pitäisi olla opas, mutta se ei haittaa koska hän voi opastaa meitä tietysti korvausta vastaan. Esitettiin, ettei meillä ole enempää rahaa, ja lopulta saatiin lyhyt opastus 20 000 rupialla eli parilla eurolla. Suurin osa kierroksesta saatiin tehdä yksin.
Temppeli oli hieno, ja suloinen suitsukkeiden tuoksu leijui ilmassa sateesta huolimatta. Sateen takia ei kuitenkaan kauaa viihdytty, ja lopulta ajeltiin uupuneena ja sateesta vähän kohmeisena takaisin lämpimään Ubudiin ja suoraan hostellin allasbileisiin.
Pakko sanoa, että yksin matkustaessa on onnenpotku löytää kaveriksi joku, joka osaa ja uskaltaa ajaa skootteria. Kaikki tää olis jäänyt näkemättä ilman Ullia ja jos en olisi osannut avata suutani oikeessa tilanteessa.
Kuulemisiin❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti