Kaikki hyvin

Täällä puolella palloa kaikki on hyvin, paitsi wifiyhteys. En saa kirjoittamaani hehtaaripostausta lähetettyä internetiin, joten nyt muutamaan päivään ei varmaan kuulu mitään.

Ollaan Laosin Don Detillä ja chillaillaan täällä varmaan tiistaihin. Kirjoitan sitten ku pystyn 😊

Haleja kaikille ❤

Itsensä ylittämistä

Tänään käytiin pienellä retkellä, niin kuin vähän jo vihjasin. :)

Herätyskello soi klo 4.00 aamulla, ja kukkojen laulun säestämänä hiippailtiin meitä hostellin edessä odottavalle tuktukille. Samaan kyytiin kiipesi kolme aamuvirkkua, pirteää ja tuttavallista eteläkorealaista hevoskisoja järjestävää bisnesmiestä. Sanottiin käsipäivät ja kuski lähti köröttelemään kohti ensimmäistä etappia.

Tuktuk pysähtyi keskelle pöpelikköä jonkin pienen kylän laitamille. "Loppumatka kävellään", sanoi kuski ja patisti meidät pois kyydistä. "Noin puoli tuntia menee." Ajattelin että mikäs tässä tepastellessa, puoli tuntia ei ole kovin paha.

Vaan kuski ei selventänyt sellaista yksityiskohtaa, että tulisimme itse asiassa kävelemään äärimmäisen jyrkkää, vaikeakulkuista pikkupolkua ylös vuorenrinnettä viidakkomaisen kasvuston seassa. Se oli enemmänkin kiipeämistä valtavalta, porrasta etäisesti muistuttavalta kivenmurikalta toiselle. Korealaiset ja opas posottivat jo menemään, niin eihän siinä aamuyöstä keskellä metsää voinut tehdä muuta kuin seurata.

Ja sanokaa mun sanoneen, en tajua miten selvisin siitä hengissä. Puuskutin ja haukoin happea jo ensimmäisen kymmenen metrin jälkeen, valuin hikeä ja pohjelihakset väsyivät hetkessä. Vaikka opas ystävällisesti kantoi reppuni, jouduin silti lähes konttaamaan viimeisen puoliskon. Asiaa ei tietysti auttanut se, että oli pilkkopimeää ja toisella kädellä täytyi pidellä taskulamppua.

Korealaiset papat puolestaan viilettivät edellä koko matkan ja välillä jollain tasanteella jäivät iloisesti hihkumaan kannustushuutoja meille. Lopulta tietysti pääsimme perille, mutta luvatun 30min sijaan meillä oli mennyt "kävelemiseen" varmasti reilusti yli tunti.

Mutta maisemat olivat huikeita. Istuttiin kalliolla olevaan pieneen tönöön odottamaan auringonnousua ja syömään eväitä, ja otettiin pirusti valokuvia. Kun minä ja Ninni kiivettiin kuvassa olevan kiven päälle, korealaiset räpsivät kuvia ja ihastelivat "ooh you look like angels!" Itsestäni ei hikeä valuvana ja possunpunaisena sillä hetkellä kyllä tuntunut niin enkelimäiseltä. :D

Aurinko nousi n. 6.30, ja sitä ihasteltuamme lähdimme noin seitsemältä valumaan takaisin alas. Vaikka alasmeno ei ollut  yhtä hengästyttävää, jokaisella askelella tuntui kuin jalka voisi hetkenä minä hyvänsä pettää alta. Tunnelma oli kuitenkin iloinen ja mullakin oli äärimmäisen hyvä fiilis.

Hetken päästä köröteltiin jo tuktukilla seuraavaan, siihen varsinaiseen määränpäähämme eli Blue Lagoonille. Turkoosia, viileää vettä, vihreyttä ja aamuauringon paiste. Veteen pulahtaminen tuntui taivaalliselta kevyen aamulenkkimme jälkeen. Yhdeksän maissa oltiinkin jo taas tuktukissa palaamassa guesthouselle, vaikka kuski vielä yritti ehdottaa lisää kiipeämistä johonkin luolaan. Kieltäydyttiin kohteliaasti.

Selvennän nyt vielä. Oltiin siis ostettu retki nimeltä "Sunrise + Blue Lagoon", ja meidän annettiin ymmärtää että tuktuk vie meidät jonnekin kukkulalle/vuorelle/tms suoraan. Kukaan ei missään vaiheessa maininnut kiipeämistä. Jos olisi maininnut, oltais varmaan jätetty koko lysti välistä aika äkkiä, mutta on kyllä tosi itsensä voittanut olo! :D

Huomenna vaihdamme taas maisemaa. Haleja kaikille! <3

Jotain uutta auringon alla

Pääkaupunki Vientiane jäi taakse eilen, ja köröteltiin 45 000 kipiä eli noin alle 5€ maksaneella "Vip-minibussillla" viitisen tuntia Laosin Vang Viengiin. En halua tietää millainen se rahvaan minibussi olisi ollut, kun vip-kyytikin oli hitusen ahdas, mutta ihan leppoisa silti. Kahden jälkeen, kun rinkat ja kiinalaisten turistien hervottoman kokoiset matkalaukut oli sidottu bussin katolle tukevasti(??), lähdettiin kurvailemaan. Voin sanoa, että lanaamaton hiekkatie Pornaisiin on pientä verrattuna Laosin möykkykujiin.

Mummi on varmaan ylpeä kuullessaan, että onnistuin silti neulomaan useammankin kerroksen sitä hänen opettamaansa kuviota tutinasta huolimatta. :D

Vang Viengiin saavuttiin pimeän aikaan, ja lähdimme nälästä ja vessahädästä huolimatta kirtämään kylää etsien kehuttua Pan's Place -guesthousea. Eihän me sitä löydetty, varmaan tunnin ja muutaman kiukutteluni jälkeen todettiin parhaaksi majoittua ihan mihin tahansa missä on katto ja toiletit. Vang Vieng Guesthousesta saatiin kahden hengen huone 60 000 kipillä eli hieman yli 3€ per lärvi.

Huone oli siisti, mutta todella pelkistetty, vähän kuin jonkun nunnan kammari. Kaksi sänkyä, pöytä, tuoli ja wc. Plus viilennykseen kovaääninen tuuletin seinällä. Kun illalla olisi kovasti tarvinnut päästä suihkuun, vettä ei tullutkaan hanasta. Siinä vaiheessa viimeistään päätettiin vaihtaa seuraavana päivänä majapaikkaa. Lopulta vesiputket alkoivat korisemaan ja päästiin "suihkuun", vettä tuli niin pienellä paineella että tuntui kuin kevyessä kesäsateessa olisi seissyt.

Muuten Vang Vieng on tuntunut leppoisalta, mutta hiostavan kuumalta. Paikalliset tuntuvat erikoiselta porukalta thaimaalaisiin verrattuna; he ikään kuin vähät välittävät turisteista, ravintolassakin saa kyllä hyvää palvelua mutta hitaasti sit kun kerkiävät. Kuitenkin on jäänyt ystävällinen ja vieraanvarainen kuva.

Tänään käytiin aamiaisen jälkeen ostamassa huomiselle kivaa tekemistä, josta kerron enemmän vasta jälkeenpäin. Päivänvalossa löydettiin Pan's Place ja nyt odotellaan kahvikupin ääressä huoneen vapautumista terassilla. Täälläkin sänky maksaa 30 000kipiä yöltä, eli sen reilu 3€, vaikkakin dormissa eli yhteisessä huoneessa muiden asukkien kanssa. Paikka kuitenkin tuntuu huomattavasti kotoisammalta :)

Eilen vielä hiottiin jatkosuunnitelmia ja vaikka jouduttiin luopumaan yhdestä aikomastamme paikasta, ollaan molemmat tyytyväisiä ja helpottuneita uudesta suunnasta. Edessä saattaa olla 21h bussimatka parin päivän päästä, mutta selvennän sitäkin kun itse tiedetään varmasti :D Ainakin Vang Viengissä ollaan nyt pari päivää, että saa vähän huilata.

Ciao ❤