Vuodenvaihde paratiisissa

Päivät Koh Taolla ovat sujuneet verkkaisesti. Lähinnä olen syönyt, nukkunut hyvin, lukenut kirjan, uinut ja kävin yhtenä iltana Yin Joogassa. Se ei ollut ihan mun lempparijoogaa, kovin hidasta alkuillan aktiviteetiksi, olin tosi lähellä nukahtamista :D Yhtenä päivänä kävelin satamakylään noin puolen tunnin matkan, kiertelin putiikeissa (ostamatta mitään!) ja söin, sitten laiskana otin taksin takaisin.

Eilen kävelin auringonlaskun aikaan rantaa pitkin ja pysähdyin pieneen rantabaariin drinkille, istuin jonkun aikaa ja siirryin hostellin baariin. Tiskin ääressä istui pari saksalaismiestä, Adrian ja Sven, keiden kanssa vaihdettiin pari sanaa toissapäivänä, ja jotain muita saksalaisia jotka olivat sattuneet paikalle. Uudenvuodenaattona eli tänään halusin lähteä isommalle Sairee Beachille, missä taitaa olla isoimmat kekkerit, mutta taksi on ryöstöhintainen joten sovin saksalaisten kanssa että jaetaan taksi sinne.

Eilinenkin sitten venähti yli puolen yön hostellin baarissa, ja tänään olen lähinnä nukkunut. Päätin muuten, että heti huomisesta alkaen pidän tovin tipatonta, koska meinaa mennä vähän liiallisuuksiin tämä :D Vaikka olen lomalla, en oikeesti tarvitse bisseä joka toinen päivä. Tänään kuitenkin vielä juhlitaan uutta vuotta ensin naapurin bungalowikylän bbq-ruuan parissa ja illaksi mennään tosiaan Sairee Beachille.

Ja tänään kuuluu kai muistella kulunutta vuotta, joten totean, että on muuten ollut huikea! Valmistuin lähäriksi, paiskin duunia, juhlittiin upeita juhlia suvun kanssa, ihania hetkiä frendejen kanssa ja tietysti tämä reissu ja kaikki uudet kokemukset, ystävät ja tuttavat joita olen saanut. Ja rusketus :D 2016 alkaa yhtä huipuissa maisemissa, ja kotiin palatessa odottaa monta ihanaa tapahtumaa ja tapaamista :) 

Huikeeta uutta vuotta kaikille! ❤

Kilpikonnasaarella

Eilen aamupalan jälkeen sanottiin heipat Ninnin kanssa. Oli se haikeeta, mut onneks mun kyyti tuli niin yllättäen, että se oli nopeeta kuin laastarin poisto, ehdittiin halata nopeesti ja sit mua jo vietiin.

Minibussi vei mut bussiasemalle, jossa oli hitosti muitakin reissaajia. Meidän piti vaihtaa liput jossain tiskillä, jonka toiminta oli äärimmäisen hidasta ja huonosti suunniteltua. Jossain vaiheessa meinasi tulla hätä että lähteeköhän mun bussi ilman mua, sillä aikaa kun seison jonossa. Sit ajattelin, että mitä Ninni tähän sanois, ja rauhotuin saman tien :D Enkä mä tietenkään bussia missannut, ängettiin kaksikerroksiseen bussiin muun muassa 120cm korkeiden espanjalaismuijien kanssa, jotka oli aivan pihalla missä mennään. Bussissa toisella puolella käytävää istui ärsyttäviä meksikolais(?)tyttöjä, joilla oli runsaasti jalkatilaa ja päättivät silti kallistaa tuolit makuuasentoon suoraan nuoren brittipariskunnan polville. Pyyntöön nostaa tuoleja hieman suorempaan he reagoivat tosi ynseästi. Turistit...

Vaihdettiin satamassa laivaan/isoon veneeseen, joka pysähtyi ensin Koh Samuilla ja seuraavaksi Koh Phanganilla. Mun pysäkki, Koh Tao, oli viimeisenä. Koh Tao tarkoittaa kilpikonnasaarta, täällä on joskus asunut paljon kilppareita ja kuulemma saari näyttää kilpikonnalta läheiseltä Koh Phanganilta katsottuna. 

En tiedä onko tää vain mun kuvitelmaa, mutta oon ajatellut että mitä isompi paatti, sen tasaisempaa kyydin pitäisi olla merellä. Sen voin sanoa, että meidän kyyti merellä ei ollut lähelläkään tasaista, laiva huojui enemmän kuin pitkähäntäveneet tai oikeastaan mikään, millä olen tähän mennessä matkustanut. Suoraan sanottuna pelkäsin hetkittäin henkeni puolesta, oon aika varma et kiroilin pari kertaa ääneenkin ison hyppäyksen aikana. Vaikka tilastojen mukaan esimerkiksi minibussin kyydissä on huomattavasti vaarallisempaa, en pelkää niiden kyydissä juuri ollenkaan. En pelkää edes lentämistä, mut jotain hirvittävää näissä veneissä kyllä on.

Jos luette tätä, olen kuitenkin turvallisesti perillä Koh Taolla, joka on saari Thaimaan eteläosissa. Saavuin pimeän aikaan satamaan, ja hostellini sijaitsee vähän eri puolella saarta joten nappasin taksin. Matka oli yllättävän lyhyt ainakin auton kyydissä, mutta toisaalta tämä saari nyt onkin tosi pieni, vain noin 20 neliökilometriä. Hostellini on nimeltään Carabao Diving Resort, mikä kertookin kaiken olennaisen saaren aktiviteeteista. Täällä ei voi heittää keppiä ilmaan osumatta sukelluskouluun, koska lähistöllä ovat yhdet huikeimmista sukelluspaikoista varmaan maailmassa (näin olen kuullut).

Kaiken tän sukellustouhotuksen keskellä harkitsin itsekin hetken käyväni parin sadan euron sukelluskurssin (halvimpia maailmassa, kai?) täällä ajan kuluksi, mutta tajusin että mun vakuutus tuskin kattaa sitä lystiä ja oon vasta muutenkin oppinut snorklaamaan jotenkuten :D joten jätetään se seuraavaan kertaan.

Löysin paikallisen 7/11-kaupan edestä ilmaisen Koh Tao -oppaan, jonka mukaan saarella voi kuitenkin harrastaa vaikka mitä muutakin. Saatanpa löytää itseni joku päivä joogaamasta tai miksei patikoimasta yhdelle lukuisista näköalatasanteista (onhan mun edellisestä vuorikiipeilystä kohta kuukausi vierähtänyt :p)

Joka tapauksessa tänään olen luuhannut hostellilla, katsellut huikeita maisemia suoraan parvekkeelta ja käynyt pienellä kävelyllä. Koko reissun ajan muuten olen vähän harmitellut sitä, etten ole koskaan opetellut ajamaan skootteria. Lähes kaikkialla, missä ollaan käyty, se olisi ollut halvin ja ehdottomasti kätevin tapa liikkua. Myöskin täällä.

Täytyy lähteä etsimään juttuseuraa jostain, vaikka kaikki taitaa vielä olla merenpohjassa tiirailemassa kaloja tähän aikaan, eiköhän joku jostain löydy. Heti huomaa tulevansa vähän höperöksi kun ei oo juttuseuraa koko ajan :D 

Haleja kaikille sinne!

Paratiisiranta

Joulupäivä sujui rehellisesti sanottuna darrassa :D Aatto venähti kuuteen aamulla, juotiin ja tanssittiin hulluna ja vielä aamuyöstä pulahdettiin hostellin uima-altaaseen ja haettiin "snägäri"-ruokaa Seven-Elevenistä. Oli hiton hauskaa!

Eilen kävin illalla night marketilla syömässä halpaa ruokaa kompensoidakseni aaton tuhlailua. Possu riisin kanssa ja vesipullo maksoi 55THB, eli 1,3€. Ja oli hyvää. Mentiin nukkumaan ja aamulla lähdettiin vihdoin yhdelle Krabin upeista rannoista.

Railay Beach on käytännössä mantereella, mutta se on niemenkärjessä vuorien takana niin, ettei sinne pääse kuin veneellä. Otettiin siis 150THB maksava pitkähäntävenekyyti Krabi Townista Railaylle, matka kesti parikymmentä minuuttia ja saavuttiin vähän ankean näköiselle Railay East-rannalle, joka on siis ankeahko siksi että se on täynnä veneitä ja vesi on vähän sameaa. Lähdettiin kiertämään niemenkärkeä upeiden kalliomuodostelmien viertä pitkin, ja matkalla tavattiin apinoita ja tietty kauheesti turisteja. Pranang Beach on Railayn rannoista eteläisin ja todennäköisesti upein.

Rantaa reunustavat valtavat kalliot ja vesi on turkoosia, hiekka silkinpehmeää. Mitäs muuta paratiisirantaan tarvitaan. Jos vielä turisteista olisi voinut karsia edes puolet veke. Uitiin, otettiin aurinkoa ja käytiin hakemassa pitkähäntäveneeseen rakennetusta kojusta välipalaa. Ninni söi hedelmiä (yllätys! :D) ja mä rouskutin paistetun maissin.

Pois lähtiessä noin neljän viiden maissa laskuvesi oli muuttanut Railay Eastin aika hankalakulkuiseksi veneille, ja siihen yhdistettynä rajuhko tuuli, niin lähteminen oli aika kuumottavaa. Aallokko oli aika kovaa pikkuveneelle ja kuski ei meinannut saada venettä laituriin. No päästiin turvassa perille joka tapauksessa :p

Tämäpä oli sitten mun viimeinen päivä Ninnin kanssa! Huomenna rakas matkakumppani jatkaa matkaa Bangkokiin ja siitä parin päivän päästä Helsingin kautta Lappeenrantaan. Tuntuu tietysti haikealta, kun on niin tottunut toiseen ja kaikesta huolimatta meistä on tullu hyviä frendejä, mut oon ilonen et Ninni pääsee miehensä viereen vihdoinki, on se siitä jonku verran puhunuki täällä :D

Tavallaan oon kans pirun innoissani et pääsen nyt kokeilemaan millaista on reissata ihan omillaan. Yksin en tule olemaan, kavereita löytyy aina matkan varrelta. Mut on se eri asia ☺ Mä en vielä paljasta missä oon huomenna illalla, mut se tulee olemaan toivon mukaan mainio paikka viettää uutta vuotta!

Terkkuja ja haleja sinne! Ja hyvää tapaninpäivää :)

Joulu etelässä

Ihanaa joulua kaikille!

Me saavuttiin toissapäivänä Krabi Towniin viettämään joulua! Yllätyttiin, kuinka hiljainen kaupunki oli ja on edelleen, verrattuna moniin kaupunkeihin joissa ollaan oltu. Ja lähes kaikki muutkin reppureissaajat, joita tavattiin, sanoivat lähtevänsä jouluksi Phi Phille. Lopulta kyllä tännekin on jäänyt useampi tyyppi meidän lisäksi :)

Hostellimme Your Hostel vaikutti aluksi aivan kelvolliselta. Melko puhtaat valkoiset lakanat, ilmastointi, pieni uima-allas, oma ravintola ja ookoo vessat. Täällä on myös kaksi ihanaa kissaa, joita rapsuttelen aina mahdollisuuden tullen :3

Eilen ja toissapäivänä lähinnä chillailtiin ja istuttiin iltaa hostellin terassilla, eilen hollantilainen Job opetti meille uuden korttipelin ja ilta oli tosi kiva. Oltiin tosi väsyneitä jo puolen yön maissa, ja oli ihanaa päästä nukkumaan päin...

Mutta, eipä sit päästykään. Meillä molemmilla oli pari päivää tullut pieniä puremia, joita luultiin hyttysenpuremiksi. Kuitenkin, kun Ninni siirsi peittoaan huoneeseen mennessä, sängyssä käveli ilmieläviä luteita eli bed bugseja. Saatana! (Anteeks kielenkäyttö! Mut oikeesti!) Alettiin sit iso tukimisoperaatio, rinkat ja kaikki omaisuus pihalle, jokaine vaate ja tavara käytiin läpi, ravisteltiin, pussitettiin, tutkittiin ja pakattiin lopuksi rinkat jätesäkkeihin. Ei sillä, että siitä olis kauheesti hyötyä, mutta ainakaan ne ei leviä muovin läpi. Luteethan voivat piiloutua ja selvitä monta viikkoa ilman ruokaa eli verta, ja ne munii pikku munia kankaiden saumoihin yms. Eli käytännössä ne kuolevat vain alle 20 asteen pakkasessa tai yli 60 kuumuudessa. Arvatkaa monta rinkan kokoista pakastinta tai kunnollista saunaa meillä on täällä käytössä. Ei kovin montaa...

Saatiin yöksi yksityishuone, päästiin vasta kahdelta nukkumaan ja nukuttiinkin puoleen päivään. Aamiaisen jälkeen roudattiin kaikki vaatteet päällä olevia lukuunottamatta pesulaan ja vaihdettiin jälleen toiseen dormihuoneeseen. Tarkistettiin tää huone ihan pirun tarkkaan. Nyt ei taida olla muuta vaihtoehtoa, kuin koittaa pitää rinkka pussissa loppureissun, ettei levittele luteita muihin paikkoihin (vaikka en kyllä nähnyt yhtään ötökkää mun laukussa, silti) ja kotiin tullessa viedä koko setti jätesäkissä ludesaunaan.

Lopulta, joskus puoli kolmen aikaan yöllä asetellessani päätä tyynylle, mua alkoi jo naurattaa koko homma. Ninni ei vielä osannut löytää huumoria asiasta, mutta toivotin silti kauniita unia perinteisellä englanninkielisellä hyvänyön toivotuksella; good night, sleep tight, don't let the bed bugs bite!

No, tänään meinataan silti nautiskella joulusta niin hyvin kuin mahdollista ilman joulukinkkua ja lanttulaatikkoa :D Otettiin jouludrinkit ja käytiin ostamassa itsellemme joululahjoja, syötiin purilaista sun muuta ja nyt pelataan korttia ja juodaan viiniä ja drinkkiä ja bisseä muiden kanssa! Meil on täällä jopa pari suomalaista, tuntuu kotoisalta :D

Eli hyvää joulua vielä kaikille, nauttikaa!❤