Viimeinen päivä Phu Quocilla vietettiin (ylläri!) rannalla makoillen, ja ekaa kertaa reissun päällä onnistuin oikeasti vähän kärähtämään. Enemmän tää kyllä muistuttaa rusketusta, mut iho on vähän hellänä... 😅 Ostettiin rannalla tuoreita hedelmiä kaupustelijanaiselta, Ninni on ihan heikkona kaikkiin hedelmiin ja se korvaa monesti jopa ateriat hedelmälautasella 😄 Täällä nää ei muuten jalosta vesimelonista mustia siemeniä pois, joten syljeskeltiin niitä sit kilpaa rantahiekkaan.
Rannalla Ninnin korva alkoi temppuilemaan. Siihen mennessä, kun oltiin hostellilla ja Ninni tutkiskeli asiaa hieman, korva meni jo niin lukkoon, ettei kuulemma paljon mitään kuulu läpi. Tai se ei ole varsinaisesti lukossa vaan enemmänkin kuulemma ikään kuin täynnä hiekkaa tms likaa... No, anyways, tilanne on Ninnille niin ärsyttävä, että otettiin taksi sairaalalle, ei pitäis olla mikään homma sairaanhoitajan puhdistaa yksi korva, kun vakuutuskin on kunnossa. Mutta ei, tyly vastaus oli, että lääkäri ei ole paikalla, tulkaa huomenna. Käytiin apteekin kautta hakemassa jotain suihketta (ei kuulemma auttanut mitään), ja lähdettiin syömään.
Ninni onneks rakastaa sushia. Löytämämme sushipaikka piristi sitä kummasti, varsinkin raaka mustekalan lonkero, jonka annoin sen ilomielin syödä 😄😄 Ruoka oli hyvää, vaikka mä pysyttelinkin niissä mahdollisimman tutunnäköisissä suupaloissa.
Phu Quocilla olen ollut tosi pettynyt välillä ravintoloiden asiakaspalveluun ja tarjoilijoiden kuullunymmärtämiseen. Viikon aikana olen käynyt keskimäärin kolme kertaa päivässä syömässä ulkona, ja vähintään joka päivä olen kerran pettynyt. Joko mun ruuan valmistamisessa kestää pirun kauan (niin että Ninni on jo syönyt omansa kun mun safka saapuu) tai annos on ollut väärä. Mun kuuma kahvi olikin yks aamu jääkahvi ja pihvi oli yks ilta lihapaloja ja kasviksia. Toisena aamuna mun sämpylässä käveli muurahaisia. No, ehkä nää riippuu ravintolasta, mut tuntuu että paikalliset luulee osaavansa englantia vähän paremmin ku ne lopulta osaakaan. Mutta on niitä tosi positiivisiakin kokemuksia ollut!
Anyways. Sushin jälkeen hipsittiin takasin kämpille, ja pakkailin rinkkaa huomisaamun lähtöä varten. Kiva huomata, että kaikki vaatteet ovat rantaelämän jäljiltä aivan hiekassa ja tuoksuvat merivedelle. Lisäksi ne vaan tuntuu kastuvan itsestään, kun ilmankosteus on lähellä sataa prosenttia.
Kyyti noutaa meidät hostellilta seiskalta aamulla, ja siitä 11h päästä meidän olis tarkoitus olla perillä seuraavalla etapilla😊 Parin päivän päästä edessä onkin sit vielä isompi pyrähdys, mut määränpää saa pysyä vielä yllärinä😜
Haleja ja paljon aurinkoa sinne talvisiin (syksyisiin?) maisemiin🌞💕
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti