Maanantaina ostettiin siis matkaliput eteenpäin Don Detiltä. Koska settiin kuului niin venettä kuin bussiakin ja vielä kahden maan rajan ylitys, olin jo aluksi hieman hermostunut kaiken toimivuudesta. Maksettiin matkasta 35 USD eli n 32€ per naama.
Vene lähti Don Detiltä tiistaina noin kahdeksan aikaan. Satamasta käveltiin bussiasemalle ja siellä saatiin kuulla, että bussi lähtee vasta klo 9.30. Odoteltiin. Paikalle kurvasi kolme minibussia, ja sen näki jo heti paljain silmin, ettei koko turistiporukka millään mahdu niihin kolmeen. No, meidät laitettiin mahtumaan. "Only on border", kuskit yritti selittää, kun istuttiin lähes päällekkäin hiostavassa autossa. Se matka onneksi olikin lyhyt, oltiin rajalla noin 20 minuutissa.
Viisumit saatuamme odoteltiin lisää ja matka jatkui alusta loppuun asti erittäin hankalasti. Oli aivan mäsä bussi, lisää odottelua, vaihto minibussiin johon meitä ahtautui noin 15-20 henkeä ja ylimääräisiä pysähtelyjä...
Alkuperäisen 8h matkan sijasta matkustettiin yhteensä 12h ja oltiin perillä Kambodzan Siem Reapissa pimeän aikaan. Tuktuk-kuski vei meidät yhdelle etukäteen katsomallemme hostellille, mutta siellä ei ollut vapaata. Otettiin sitten kahden hengen ilmastoitu huone naapurihotellista, vaikka se oli "aivan liian kallis" meidän budjettiin: 7,5 dollaria per lärvi 😄 Nukuttiin hyvin (villapaita päällä, koska ei osattu säätää ilmastointia) ja aamulla vaihdettiin siihen halvempaann Angkor Wonderiin. Täällä jaetaan huone kolmen muun naispuolisen kanssa, ja yö kustantaa 4 dollaria per naama.
Eilen ei tehty muuta kuin syötiin ja chillattiin, ja varattiin täksi aamuksi tuktuk-kyyti katsomaan paikallisia nähtävyyksiä. Itseasiassa nähtävyys on niin suosittu, että ekan iltamme tuktuk-kuski Bob varasi jo silloin itselleen pestin meidän kuskina.
Herätys oli taas kello neljältä ja ekaa kertaa reissussa meinasin nukkua pommiin, onneks en kuitenkaan. Aamun pimeinä tunteina kävi kuitenkin ilmi, että Ninni voi niin huonosti, ettei pystynyt kovasta tahdosta huolimatta lähtemään mukaan. Vaikka retki tuli nyt mulle kalliimmaksi, kun jouduin maksamaan koko tuktukin yksin, niin lähdin silti kun olin Bobille luvannut ja tietysti halusin nähdä Kambodzan ylpeydenaiheen.
Angkor, ihan tässä Siem Reapin hollilla, on alue, jolla sijaitsi aikoinaan Khmer-valtakunnan pääkaupunki ja alueen raunioituneet temppelit ovat UNESCOn maailmanperintökohteita. Temppeleitä on aivan pirusti eikä ne ole mitään pikkumökkejä. Paikan suurin temppeli, Angkor Wat, on maailman suurin uskonnollinen rakennus. Wikipedian mukaan paikalla käy yli miljoona matkailijaa vuodessa, ja sen kyllä huomasi ihan tämänpäiväisestä tungoksesta.
Päivän visiitti maksoi 20USD, aika tyyristä, mutta jos miljoona turistia käppäilee temppeleiden katoilla vuosittain, meneehän siihen kunnossapitoonkin ihan mukavasti fyrkkaa. Tarjolla olisi ollut myös 3pv lippu 40 dollarilla tai viikon lippu 60 dollarilla. Käveltyäni tänään koko vuoden askelennätyksen (kännykän mukaan) pelkän aamupäivän aikana, en kyllä pysty kuvittelemaan toista tai varsinkaan kolmatta päivää samaa touhua. Saati viikkoa. Lisäksi kivitemppelit, niin hienoja kuin ovatkin, alkavat siinä kymmenennen jälkeen näyttää ihan identtisiltä kivikasoilta.
Kuitenkin ajatus siitä, miten hullun paljon aikaa ja vaivaa näihin on nähty, miten hienoa symboliikkaa arkkitehtuurissa ja koristekuvioinnissa on ja miten hiton jyrkkiä rappusia Khmerit on kiivenneet, on aika kiehtova. Eritoten tykkäsin kaikista yksityiskohdista, joita oli joka puolella ja jotka on joka ikinen duunattu käsin. Sanoin itselleni mielessäni varmaan sata kertaa, että ihan hullua.😄😄
Erään temppelin puolivälin tasanteella törmäsin sattumalta kahteen suomalaisjätkään, joiden kanssa oltiin istuttu iltaa Don Detillä. Tsekattiin pari temppeliä porukalla ja lähdin taas etsimään Bobia kuskaamaan meikää seuraavalle etapille.
Olin takaisin hostellilla jo puolen päivän aikaan, ja vielä en tiedä, mitä ilta tuo tullessaan ☺
❤❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti