Eilen aamupalan jälkeen sanottiin heipat Ninnin kanssa. Oli se haikeeta, mut onneks mun kyyti tuli niin yllättäen, että se oli nopeeta kuin laastarin poisto, ehdittiin halata nopeesti ja sit mua jo vietiin.
Minibussi vei mut bussiasemalle, jossa oli hitosti muitakin reissaajia. Meidän piti vaihtaa liput jossain tiskillä, jonka toiminta oli äärimmäisen hidasta ja huonosti suunniteltua. Jossain vaiheessa meinasi tulla hätä että lähteeköhän mun bussi ilman mua, sillä aikaa kun seison jonossa. Sit ajattelin, että mitä Ninni tähän sanois, ja rauhotuin saman tien :D Enkä mä tietenkään bussia missannut, ängettiin kaksikerroksiseen bussiin muun muassa 120cm korkeiden espanjalaismuijien kanssa, jotka oli aivan pihalla missä mennään. Bussissa toisella puolella käytävää istui ärsyttäviä meksikolais(?)tyttöjä, joilla oli runsaasti jalkatilaa ja päättivät silti kallistaa tuolit makuuasentoon suoraan nuoren brittipariskunnan polville. Pyyntöön nostaa tuoleja hieman suorempaan he reagoivat tosi ynseästi. Turistit...
Vaihdettiin satamassa laivaan/isoon veneeseen, joka pysähtyi ensin Koh Samuilla ja seuraavaksi Koh Phanganilla. Mun pysäkki, Koh Tao, oli viimeisenä. Koh Tao tarkoittaa kilpikonnasaarta, täällä on joskus asunut paljon kilppareita ja kuulemma saari näyttää kilpikonnalta läheiseltä Koh Phanganilta katsottuna.
En tiedä onko tää vain mun kuvitelmaa, mutta oon ajatellut että mitä isompi paatti, sen tasaisempaa kyydin pitäisi olla merellä. Sen voin sanoa, että meidän kyyti merellä ei ollut lähelläkään tasaista, laiva huojui enemmän kuin pitkähäntäveneet tai oikeastaan mikään, millä olen tähän mennessä matkustanut. Suoraan sanottuna pelkäsin hetkittäin henkeni puolesta, oon aika varma et kiroilin pari kertaa ääneenkin ison hyppäyksen aikana. Vaikka tilastojen mukaan esimerkiksi minibussin kyydissä on huomattavasti vaarallisempaa, en pelkää niiden kyydissä juuri ollenkaan. En pelkää edes lentämistä, mut jotain hirvittävää näissä veneissä kyllä on.
Jos luette tätä, olen kuitenkin turvallisesti perillä Koh Taolla, joka on saari Thaimaan eteläosissa. Saavuin pimeän aikaan satamaan, ja hostellini sijaitsee vähän eri puolella saarta joten nappasin taksin. Matka oli yllättävän lyhyt ainakin auton kyydissä, mutta toisaalta tämä saari nyt onkin tosi pieni, vain noin 20 neliökilometriä. Hostellini on nimeltään Carabao Diving Resort, mikä kertookin kaiken olennaisen saaren aktiviteeteista. Täällä ei voi heittää keppiä ilmaan osumatta sukelluskouluun, koska lähistöllä ovat yhdet huikeimmista sukelluspaikoista varmaan maailmassa (näin olen kuullut).
Kaiken tän sukellustouhotuksen keskellä harkitsin itsekin hetken käyväni parin sadan euron sukelluskurssin (halvimpia maailmassa, kai?) täällä ajan kuluksi, mutta tajusin että mun vakuutus tuskin kattaa sitä lystiä ja oon vasta muutenkin oppinut snorklaamaan jotenkuten :D joten jätetään se seuraavaan kertaan.
Löysin paikallisen 7/11-kaupan edestä ilmaisen Koh Tao -oppaan, jonka mukaan saarella voi kuitenkin harrastaa vaikka mitä muutakin. Saatanpa löytää itseni joku päivä joogaamasta tai miksei patikoimasta yhdelle lukuisista näköalatasanteista (onhan mun edellisestä vuorikiipeilystä kohta kuukausi vierähtänyt :p)
Joka tapauksessa tänään olen luuhannut hostellilla, katsellut huikeita maisemia suoraan parvekkeelta ja käynyt pienellä kävelyllä. Koko reissun ajan muuten olen vähän harmitellut sitä, etten ole koskaan opetellut ajamaan skootteria. Lähes kaikkialla, missä ollaan käyty, se olisi ollut halvin ja ehdottomasti kätevin tapa liikkua. Myöskin täällä.
Täytyy lähteä etsimään juttuseuraa jostain, vaikka kaikki taitaa vielä olla merenpohjassa tiirailemassa kaloja tähän aikaan, eiköhän joku jostain löydy. Heti huomaa tulevansa vähän höperöksi kun ei oo juttuseuraa koko ajan :D
Haleja kaikille sinne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti