Toissayönä Ho Chi Minh Cityssä en oikein saanut nukuttua. Vaikka kahdeksantoista hengen dormi tuulettimilla oli ihan jees paikka nukkua, hintaansa nähden, taisin olla vähän hermostunut. Edessä oli aikainen herätys ja kaksi lentoa Air Asialla!
Kuulemma lähes kaikki Kaakkois-Aasialaiset lentoyhtiöt ovat lentokiellossa Euroopassa, mutta en ole varma pitääkö se paikkaansa. Joka tapauksessa lentämisessä on aina oma juttunsa, turvatarkastukset ja määräykset ja aikataulut, ihan eri hommaa kuin minibussiin hyppääminen. Tietysti tilastojen valossa lentäminen on heittämällä turvallisin tapa matkustaa, enkä mä ole koskaan sitä pelännyt, niin pienestä asti ollaan lennelty lähinnä iskän ansiosta vaikka minne kaikkialle. Eniten yleensä kammoan myöhästymistä, olenhan kerran joutunut kirjaimellisesti juoksemaan lentokoneeseen...
Oltiin siis tosi hyvissä ajoin kentällä, silmät sikkurassa ja vähän unisina molemmat. Ho Chi Minh City ei koskaan nuku, mutta kadut olivat kyllä aamuviideltä aavemaisen autioita. Kentällä ei tietysti ollut mitään kahvilaa ennen 6.30 auki, eikä tsekkausta voinut myöskään tehdä vielä.
Ninni oli taksimatkalla hoksannut, että mullahan ei ole esittää maastapoistumislippua 30pv sisällä, eikä viisumia, joten aloin sitten panikoimaan etten pääse edes koneeseen. Mun paluulento Suomeen on siis varattu 20.1., joten jäisi parista päivästä kiinni. Siinä sitten yritin ostaa lentolippuja hätäseen älypuhelimella, mutta verkko katkeili ja kännykkä meni juntturaan. Siinä nousi jo kyynelet silmiin, kun mä nyt pelkään aina pahinta. Just pikkusisko oli kertonut, että on käännyttänyt tästä samasta syystä ihmisiä pois lähtöportilta firman ohjeistuksen mukaan.
No, eihän mua käännytetty. Pieni aasialainen hymyili ja toivotti hyvää matkaa, ja niin me pyrähdettiin noin tunnin lento Bangkokin Don Mueangin lentokentälle. Vaihtoaika oli yli kolme tuntia, ja rinkat oli tsekattu seuraavalle kentälle asti, joten meillä oli hyvin aikaa käydä syömässä Burger Kingissä ja etsiä röökikoppi. Paitsi että kävi ilmi, ettei sellaista löydykään koko kentältä! No, ei sekään ollut vakavaa, olin vaan väsynyt ja vähän hermona edelleen aamun lippupanikoinnista ynnä muusta. Saatoin käyttäytyä vähän ärsyttävästi, mut onneks Ninni kesti mua ihan hyvin :D
Toinen lento oli vain hitusen pidempi, ja laskeuduttiin ennen klo 16.30 Phuketin kansainväliselle lentokentälle! Koska budjetti paukkui jo lentokenttäruuan hintojen takia, ja silkasta seikkailunhalusta, otettiin minibussikyyti Karon Beachille. Taksi olisi kustantanut 800-1000 THB eli 20-25€, minibussi oli 200 THB (5€) per naama. Kyyti kulki mm. Patong Beachin kautta ja pudotteli muita matkustajia omille hotelleilleen, ja vaikka aikaa meni vähän turhan kauan, päästiin mekin mallikkaasti suoraan hostellillemme, Doolay Hostelille.
Ja tämä hostelli on taatusti paras, missä ollaan tähän mennessä yövytty! Mun mielestä tää on jopa kotoisampi kuin Bangkokin ekojen öiden hotelli, ja vähintään yhtä hyvä nukkua. Tää on äärimmäisen siisti ja puhdas, minkä selittää varmaan se, että tää on kai avattu vasta kuukausi sitten. Kuuden hengen dormeissa on leveät sängyt, ilmastointi, puhtaat valkoiset lakanat ja oikeat peitot ❤ täällä on iso yhteinen olohuone telkkareineen, iso parveke jossa on säkkityynyjä istuskeluun ja tekonurmilattia, pieni baariravintola, pieni keittiö ja jääkaappi jos haluaa itse kokkailla, ja valtavat vessa/suihkutilat.
Lisäksi täällä on kaksi pesukonetta, joissa voi itse pestä pyykkiä 40 THB hinnalla, pesuaineet saa kymmenellä bahtilla. Eka yö täällä maksoi 300 THB per naama, toiseksi yöksi hinta oli jo noussut 350 bahtiin, mutta jäädään silti, kun ei ihan joka päivä viitis matkustaa eteenpäin. Ninnillä tuli eilen kurkku kipeäksi, ja nyt pelätään että se muuttuu kunnon flunssaksi. Katsotaan miten käy.
Eilen illalla käytiin vielä syömässä, ostamassa Ninnille inkivääriteetä ja hunajaa, ja Ninnin mentyä nukkumaan mä istuskelin hostellin muiden asukkaiden kanssa isossa olohuoneessa katsomassa valkokankaalta Jurassic Worldia.
Kaiken kivan lisäksi vielä tänään aamulla kun heräsin, katsoin ikkunasta ja huomasin, että mehän asutaan aivan rannalla!! Tästä näkee kirkkaansinisen veden ja vaalean hiekan suoraan ikkunasta. Ah❤ vein kaikki mun vaatteet pyykkikoneeseen, juon aamukahvit ja lähden saletisti biitsille sen jälkeen.
Haleja ja terkkuja kaikille!! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti